sunnuntai 15. joulukuuta 2013

"Minä toivon rumpujen pärinää..."

Musiikki on elementti, joka on pitänyt mielialan jotenkin aisoissa, kun ahdistus on iskenyt tai elämän kulku on alkanut tuntua siirapissa tarpomiselta. Musiikki on eräänlainen terapiamuoto itselleni. Sen avulla pyrin rentouttamaan itseni ja siirtämään ajatukset pois puuduttavasta ahdistuksesta
   Löysin Jonna Tervomaalta ja Jannalta kaksi biisiä, jotka on kuin tehty elämäntilanteeseeni tsemppaamaan. Kursivoituna lyriikoiden oleelliset ilmaisut.

* * * * *

JONNA TERVOMAA: Minä toivon (Youtube: http://www.youtube.com/watch?v=NU0gVUVI6v0)

Olen käynyt joessa kylpemässä
oranssissa teltassa lempimässä
tiedän miten vislataan
näin elävän Kekkosen

Tarkoitus on elää ja kerran kuolla 
henkeen kaikki vetää ja sormet nuolla
tehdä jotain hyvää kun voi oi, sehän menee kiertoon

Kuka riemun löytää, sen pitäköön
lipun salkoon nyt heti vetäköön
kumpi voittaa historia vai tulevaisuus 

kertosäe:
Uusi ja uljas on aamu kun parvekkeelta katselen 
uudestisyntynyt maisema sinne pian mä astelen 
Minä toivon rumpujen pärinää 
ikinälkäistä elämää 
ja toivon koskien kohinaa 
koko pitkää sinfoniaa 

Kaupungissa käynyt oon eksymässä
muodon vuoksi anteeksi pyytämässä
ihastunut ihmiseen ja nukahtanut viereen

Kuka riemun löytää, sen pitäköön
lipun salkoon nyt heti vetäköön
eläköön ei historia vaan tulevaisuus

kertosäe

Minä toivon selkäni värinää
toivon rakkautta repivää 
minä toivon kaaosta, kapinaa 
ensiaskelten vapinaa 
Minä toivon huomisen tulevan 
toivon soihtujen korkeina palavan 
toivon taivaan täydeltä satavan 
koko pitkää sinfoniaa

* * * * *

JANNA: Sä et ole hullu (Youtube: http://www.youtube.com/watch?v=Yb8r3ZZAQx4)

Särjetty ja satutettu sinua on monta kertaa
ja nyt kuvittelet että se on sinä jonka päässä viiraa

yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun
ja luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu


anna minun
kantaa, auttaa
anna minun anna minun

anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa

hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan
hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät
hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa


sama se vaikka sinä rakastuisit johonkin väärään
sama se jos et sinä opi vielä siitäkään

tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntä koskaan
jonkunhan on uskottava että vielä rakkaus voittaa


anna minun
kantaa, auttaa
anna minun anna minun

anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa
hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan
hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät
hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa


* * * * *

Jannan biisi olkoon eräänlainen mantra tämänhetkiselle elämäntilanteelle. Jonnan biisin sanomaa suuntaan tulevan elämän muutoksiin.
   Ja kyllä Tervomaan Lopulta aina -biisin kolme viimeistä riviäkin toimii lohdutuksena:

Ooo, ja lopulta aina jollain poikkeuslailla
Lopulta aina kaikki järjestyy
Kaikki järjestyy

Sovitaan niin, Jonna, sovitaan niin!

2 kommenttia: