Joulu tuli, joulu oli ja joulu meni - luojan kiitos. Täytyy todeta, että viimeistään nyt joulusta meni se viimeinenkin varsinainen hohto, kun heräsin jouluaattona siihen todellisuuteen, missä Essi ei enää ole osallisena. Essi oli kuitenkin henkeen ja vereen jouluihminen ja Essin myötä itsekin osasin nauttia joulusta sen verran, että joulun aika tuntui hyvältä.
Tänä vuonna sattuneista syistä joulunalusaika oli aikamoista painajaista. Ahdistus voimistui mitä lähemmäs joulun h-hetkeä päästiin ja kroppa meni ihan solmuun. Tuntui hetkittäin siltä, että olisi ihana yksinkertaisesti vain nukahtaa ja herätä joskus tammikuussa. Mutta tämäkin joulu oli koettava ja kestettävä. Tämä joulu erityisesti...
On jokseenkin voittajafiilis, kun selvisin joulusta 2013, ensimmäisestä joulusta ilman Essiä. Tämä joulu herätti monenlaisia tuntemuksia ja ajatuksia tästä suuresta juhlasta, jota suomalaiset edelleen vaalivat ja rakastavat. Vai rakastavatko - ja miksi?
Nyt kun Essi ei enää ollut langan päässä jouluaattona ja joulun aikaan muutenkaan, totesin vanhan kunnon joulun olevan kuollut käsite. Joulu ei tuntunut enää joululta. Tämän vuoden joulu oli kolme pyhäpäivää ilman joulun tunnelmaa. Emme syöneet jouluruokia äidin kanssa, emme kuunnelleet joululauluja. Joulukuuset sentään oli kummallakin koristeltuina ja lahjoja jaettiin, mutta siinäpä se joulu oikeastaan oli.
Pohdin monta kertaa miksi joulua pitäisi pyhittää ja vaalia. Joulun kaupallistuminen ja aikaistuminen tuntuu pahenevan vuosi vuodelta. Joululaulut lokakuun lopulla kauppakeskuksissa oli jo liikaa. Hempeät ja hartaat jouluveisut Essin kuoleman jälkeen olivat muutenkin myrkkyä kuunneltavaksi.
Olin aina ennen jotenkin roikkunut joulun taiassa väkisin kiinni, vaikka usein joulun loputtua olin kokenut helpotuksen tunteita, kun joulu viimenään oli ohi. Ehkä Essi oli se viimeinen oljenkorsi, johon tartuin joulun suhteen.
Ensi vuonna ajattelin skipata koko joulun. Ei ole pakko viettää joulua, jollei yksinkertaisesti halua. Essi poistui kuvioista, näin olleen poistui viimeinen joulun juhlistamisen syy. Ainakin toistaiseksi ja joksikin aikaa. Tokihan tulevaisuudessa voi tulla aikoja, jolloin joulu tuntuu taas juhlistettavalta asialta, mutta viime vuosien joulut kokeneena haluan ensi vuodelta jotain radikaalisti erilaista ja helpompaa. En vietä pääsiäisiä, vappuja tai juhannuksiakaan mitenkään erityisesti. Menkööt joulu sillä samalla periaatteella. Kun isä asuu samassa taloyhtiössä naapurirapussa ja äiti naapurikaupunginosassa parin kilometrin kävelymatkan päässä, niin perhejoulukin on ajatuksena hieman hassu. Näen kumpiakin vanhempiani viikottain, parikin kertaa viikossa.
En kuitenkaan tunne olevani kyyninen tai joulunvihaaja. Essi opetti nauttimaan joulusta ollessaan vielä hengissä, mutta kuolemansa jälkeen Essi opetti myös luopumaan joulusta pyhänä juhlana, kun pitää hössöttää ja stressata. Kyllä minä Essin kanssa oikeasti nautin joulun ajan kauppareissuista Stockalla ja muualla. Nautin, kun Essi nautti.
Suon joulun juhlistamisen kaikille heille, ketkä siitä aidosti nauttivat. Itse olen väkisin juhlistanut joulua, vaikka todellisuudessa olisi ollut helpompaa olla sitä tekemättä. Kaikki joulun taika ja ilo ja riemu heille, joilta se luonnistuu. Pidin kuitenkin kovasti joulukuusen koristelusta tänäkin vuonna. Ja katselen joulukuusta mielelläni pitkään joulun jälkeenkin. Olkoon joulun taika ja riemu omalla kohdallani jatkossakin vaikka pelkästään joulukuusessa.
Joulu ulkomailla jossain lämpimässä aurinkorannalla kirja kourassa ei ole ollenkaan hullumpi ajatus. Valkoinen ja luminen lapsuuden joulu joulupukkeineen ja joululauluineen on mennyttä aikaa.
Tiedän, että Essi pyörittelee silmiään parhaillaan jossain. Tähän on tultu. Sori, Essi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti