Suru on kunniavieras

JENNI VARTIAINEN: Suru on kunniavieras (http://www.youtube.com/watch?v=aH5IHctY2hg&feature=kp)

Surua kyynelin kastella täytyy
Jotta se puhkeais kukkaan
Helli ja hoivaa varoen vaali
Ettei se menisi hukkaan

Pois älä oveltas käännytä koskaan
Suru jos koputtaa milloin
Pyydä se sisälle syötä ja juota
Tarjoa yösija silloin

Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
Hajoaa se maahan multaan
Näät sen silti kukkana aina
Muistot on kalleinta kultaa
Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
Lähti se muualle matkaan
Vielä se tulee mennäkseen jälleen
Lähemmäs kuin aavistatkaan

Se mitä kunniavieraasi kertoo
Kätke se sydämees tarkoin
Ei niitä oppeja kirjoista löydä
Ei ostaa voi miljoonin markoin

Itkuja varten on ihmisen silmät
Vierikää kyyneleet
Tuleehan tuolta se toinen päivä
Kun on kepeät askeleet

Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
Hajoaa se maahan multaan
Näät sen silti kukkana aina
Muistot on kalleinta kultaa
Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
Lähti se muualle matkaan
Vielä se tulee mennäkseen jälleen
Lähemmäs kuin aavistatkaan

* * * * *

Vaikuttavat lyriikat Jennin biisissä. Tekstin takana ilmeisesti Mariska. Joko Mariska on itse kokenut suurta surua tai sitten hänellä on ilmiömäiset lyyriset taidot, mutta selvästi ollaan asian ytimessä tekstin puolesta. Allekirjoitan ihan kaiken mitä biisissä lauletaan.
   Kun itselläni on menossa ensimmäinen merkittävä menetys elämässäni, niin surun olemus on hieman jäänyt epätietoisuuden jalkoihin. En aiemmin ihan tarkalleen tiennyt miten surraan tai miltä se tuntuu. Nyt tiedän.
   Ja Jennin biisin kautta vielä enemmän. Huojentavaa, että Jennikin toteaa "tuleehan tuolta se toinen päivä, kun on kepeät askeleet..." Suru on kunniavieras, jota pitää kunnioittaa. Mutta se ei ole tullut jäädäkseen. Se käy vierailulla, mutta jatkaa sitten matkaansa, kunnes taas joku päivä tulee käymään.
   Vuode on sijattu ja teepannu on porinavalmiudessa. Tervetuloa!
   Kunhan nyt tämän yhden vieraan saisi kunnialla matkaan...