sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Valkeat rannat, tummat vedet

Pippin: I didn't think it would end this way.
Gandalf: End? No, the journey doesn't end here. Death is just another path... One that we all must take. The grey rain-curtain of this world rolls back, and all turns to silver glass... And then you see it.
Pippin: What? Gandalf?... See what?
Gandalf: White shores... and beyond, a far green country under a swift sunrise.
Pippin: [smiling] Well, that isn't so bad.
Gandalf: [softly] No... No it isn't.

Paras ystäväni Essi 15 vuoden ajalta kuoli syöpätaistelun jälkeen 8.9.2013 sunnuntai-iltana. Tämä blogi on omistettu Essin muistolle ja ystävyydelle, joka meidän kahden välille oli vuosien saatossa muodostunut.
   Sain Essin tehostemaskeerauskoulun ystävältä Marilta todella koskettavan ja osuvan kirjoituksen Taru Sormusten Herra -elokuvasarjasta sen jälkeen, kun olin lähettänyt Marille sähköpostilla tiedon Essin kuolemasta. Marin lähettämä teksti osui jotenkin niin täydellisesti Essin tilanteeseen, että kirjoitin tekstistä lyhennetyn ja vapaasti suomennetun version Essin siunaustilaisuuden muistokorttiin, joka liitettiin hankkimiini hautajaiskukkiin. Kortista pystyin itse siunaustilaisuudessa lukemaan vain "Essiä ikävöiden, Joni", mutta itse muistoteksti jäi kyllä elämään.
   Teksti oli niin osuva jo siitäkin syystä, että Essi ja minä rakastimme elokuvia. Ja Taru Sormusten Herrasta -trilogia oli Essin mieleen - ja omalla kohdallani se on yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä elokuvista. Siksi oli aivan pakko muistaa Essiä juuri tuolla lohduttavalla tekstillä, joka mielestäni kuvaa hienosti kuolemaa.
   Kun Essin kuolemasta tulvahti päähäni niin lukematon määrä ajatuksia ja tuntemuksia, niin halusin ryhtyä niitä jotenkin oksentamaan ulos. Niitä voisi ystävät ja tutut lukea, ja saada kenties helpotusta omiin suruihinsa. Pidemmällä tähtäimellä ajattelin blogista myös terapiablogia samassa tilanteessa oleville täysin tuntemattomille. Koska kirjoittaminen on aina ollut luonteva tapa ilmaista ajatuksia, niin nyt otin härkää sarvista ja perustin blogin. Minä, joka karsastan sanoja bloggaaminen ja blogipostaus, enkä ole Facebookissa.
   Tulen tässä blogissa käsittelemään Essin kuoleman aiheuttamia tuntemuksia ja ajatuksia. Keskityn siihen, mitä kaikkea parhaan ystävän poismeno on minussa aiheuttanut, mitä ajatuksia se herättää ja miltä minusta tuntuu - niin henkisesti kuin fyysisestikin. Parhaan ystävän kuolema on ollut todella kova paikka, mutta kaikesta ahdistuksesta huolimatta se on ollut myös mahdollisuus kasvaa ihmisenä. Kliseistä, mutta totta. Kasvun paikkahan tässä taas on.
   Blogipostaukset tulevat olemaan rönsyileviä ajatusoksennuksia vailla sen kummempaa kronologista tai loogista järjestystä. Kirjoitan mitä mieleen sattuu milläkin kertaa juolahtamaan. Välillä voidaan poukkoilla ajassa ennen Essin kuolemaa, välillä ollaan hautajaisten tunnelmissa, välillä pohditaan tulevia vuosia.
   Gandalf oli pirun viisas velhonen. Hän osasi hienosti kiteyttää kuoleman etappina, joka kaikkien meidän on kuljettava joskus. Mutta kuolema ei Gandalfin mukaan ole paha asia, vaan kuoleman kautta ihminen pääsee valkeille rannoille, eräänlaiseen paratiisiin siis.
   Essi on nyt seilannut valkeille rannoille, ja minä vellon tummissa vesissä...

4 kommenttia:

  1. Tosi hyvä idea. Kirjoittaminen on oikeasti todella hyvää terapiaa. Onko törkeää pyytää saada kuulla Essin viimeisistä kuukausista? Itselle tieto Essin kuolemasta tuli niin yllättäen, koska en ollut yhteydessä häneen (niinkuin ei varmaan ollut muutkaan, paitsi lähipiiri johon itse kuulut). Olisi myös kiva lukea siitä, kuinka Essi itse käsitteli sairauttaan ja minkälaisia ajatuksia hänellä oli siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Kaichi. Ymmärrän kiinnostuksesi Essin sairautta ja viimeisiä kuukausia kohtaan, mutta en aio käsitellä Essin sairautta yksityiskohtaisesti blogissani. En myöskään kovin paljoa lähde erittelemään Essin ajatuksia sairaudesta. Ne olivat Essin ajatuksia. Sairauden yksityiskohtien julkinen avaaminen ei mielestäni ole aiheellista kaikkien luettavaksi. Sairaus toki kulkee teksteissä pohjavireenä, mutta pidän yksityiskohdat läheisten välisenä tietona. Tarkoitus ei ole kirjoittaa Essin sairaskertomusta tai elämänkertaa, vaan kirjata ylös omia tuntemuksia ei pelkästään sairaudesta vaan myös siitä ystävyydestä, joka välillämme oli nämä viisitoista vuotta.

      Kiitos mielenkiinnosta - toivottavasti löydät teksteistä jotain, mitä voit ottaa "mukaasi".

      Yst. terv. -j0n1-

      Poista
    2. siit toi kohta sormusten herrasta tuli heti meileen kun luin sen että Essi oli kuollu, sitä on kyllä vieläkin hankala oikeesti tajuta että ei tavata sen kaa enää koskaan..

      -Mari

      Poista
    3. Essin rakkaus elokuviin oli niin suurta, etten voinut olla laittamatta sun mitä osuvinta lainausta Essin muistokorttiin. Ja mitä tulee tohon Essin poismenon käsittämiseen, niin ihan samoilla linjoilla olen, Mari! Ei soi puhelin Essin suunnalta enää ikinä. Tässä yksi aihe, jota tulen myöhemmin blogissa käsittelemään.

      Yst. terv. -j0n1-

      Poista