tag:blogger.com,1999:blog-3320997010551782614.post287415012316318957..comments2017-12-13T07:51:57.390-08:00Comments on Valkeat rannat, tummat vedet: Hyvästit lääkkeelle ja tervetulotoivotukset fyysiselle hyvinvoinnilleUnknownnoreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-3320997010551782614.post-86497051027773531972014-09-29T08:56:30.653-07:002014-09-29T08:56:30.653-07:00Moi Nuppu! Huomasin etten ollut tämän postauksen j...Moi Nuppu! Huomasin etten ollut tämän postauksen jälkeen kirjoittanut siitä, että lääkkeettömyys aiheutti sen verran voimakkaita moodswingejä ja tykytyksiä, että päätin terapeutin ja lääkärin ohjeistuksella jatkaa lääkitystä vielä. Meni jotenkin ihan ohi, etten ollut tästä kirjoittanut. Syön siis edelleen samaa lääkitystä pienemmällä annoksella. Nyt tuntuu hyvältä ja tasapainoiselta, olen saanut tykytykset hallintaan ja moodswingejä ei enää tule juurikaan. Pahoinvointikin on loppunut enkä enää pelkää sekoavani tai sairastuvani. Tässä kohtaa on tärkeä korostaa terapian ja lääkityksen yhteisvaikutusta. Mielestäni molemmat ovat tukeneet parantumista ja lääkitys ennenkaikkea antanut voimia käsitellä tunteita ja suruja. Harkitsen lääkityksen jättämistä sitten, kun aika alkaa olla parempi sille. Olin liian itsevarma jaksamisestani ja hyvinvoinnistani, kun yritin loppukeväästä lääkitystä jättää. Aika ei niin sanotusti ollut vielä kypsä. Ja oireiluni ajankohtaan vastaan, että ahdistuneisuutta olen potenut jo vuosia - häiritsevässä määrin vasta viime vuodet, kärjistyen tietenkin Essin sairastumiseen ja kuolemaan. Jatkuva huolestuneisuus ja tuskaisuus on hiljalleen vaihtunut luottavaisempaan otteeseen elämästä. Lääkitys ja terapia ja hyvä tukiverkosto, siinä nuo tärkeimmät ohjeet paranemisen tielle. Ja tasapainoinen arki, liikunta (jooga!) ja avoin mieli. Näillä olen itse ainakin päässyt tähän pisteeseen, jossa olen oikein tyytyväinen tällä hetkellä.Johnnyhttps://www.blogger.com/profile/11727140766033606856noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3320997010551782614.post-61631690532637945132014-09-29T08:40:01.530-07:002014-09-29T08:40:01.530-07:00Heippa, sun blogia on aivan valtavan ihana lukea k...Heippa, sun blogia on aivan valtavan ihana lukea kovista kärsimyksistäsi huolimatta. Annat lohtua muille samoista asioista kärsiville. Miten sait ahdistuneisuutesi fyysiset oireet hälvenemään? Täällä 18v tyttö samalla yleinen ahdistuneisuushäiriö -diagnoosilla ja nuo fyysiset oireet ovat siis todella häiritseviä kuten varmasti tiedät, sydänhakkaa, oksettaa ja sekoamisen pelko. Aloitko oireilemaan henkisesti vasta Essin kuoltua vai vasta sen jälkeen? Ja valtavat osanoton vielä siitä :(( Ei tommoisesta tuskasta mennä helpolla läpi mutta toivo paremmasta huomisesta saa selviämään. :) Anonymousnoreply@blogger.com